sunnuntai 29. elokuuta 2010

Pieni postaus

Hei, hengissä ollaan, vaan ei ihan vielä timmissä.Ajattelin tehdä pienen päivityksen, kun tämä on taas jäänyt vähemmälle, tämä koneella olo.
Uusia kuvia kun kerran kukaan ei ole ottanut, laitan kuvan uudesta hankinnasta ja siitäkin on jo jonkin aikaa.


Hankimme uuden grillin.Alkukesällä veimme vanhan grillimme mökille ja tietysti tarkoituksena oli hankkia kotiin heti uusi, mutta niin kuin tavallisestikin ainakin meillä, hankinnat venyvät ja venyvät, mutta onneksi sentään tän kesän puolella tuli uusi ostettua.

Kyllä ovat grillit parantuneet, tässäkin hienoudessa on kolme poltinta, lämpömittari, sivukeitin, takaseinä ja kaappi, vau...

Ja mikä kaikesta parasta, se grillaa aivan mahtavasti.
nyt vaan vielä täytyy hankkia sille nuttu päälle vaikka katoksessa onkin, linnut kun tykkäävät istuskella kiiltävän pinnan päällä ja tietäähän sen, mitä siitä sitten seuraa.

Valitettavasti nämä ilmat kylmenivät melko nopeasti, joten tän suven ja syksyn grillipartyt taitavat olla ohi.

 Taidanpa laittaa mukaan muutaman syksyn kuvan sillä näidenhän aika on kohta käsillä.






Mukavaa tulevaa viikkoa teille kaikille ja koitetaan jaksaa:)
Terkuin Hanne

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Yläilmoista alas

Näin se vaan on, ei siellä onnen taivaassa kauan pysytty. Eilen aamulla kurkku oli kovin kipeä, mutta tunnollisesti vain töihin, olenhan korvaamaton, haha. Töissö olin rättiväsynyt ja yskin keuhkoni ulos. Sit terkkariin istuun 3 tuntii, et sais saikkulapun. Juu peräti 2 päivää lääkärityttö määräsi. Sit kotiin ja pehkuihin vaatteet päällä ja kahden täkin alle, horkassa kun olin. Kuume nousi äkisti 38,5 ja olo oli kuin jyrän alle jäänyt. Onneksi on ihana puoliso joka toi kuumaa mustaviinimarjamehua vuodelta -05 meitin kellarista. Toi läppärin ja puhelimen, mukavaa lukemista.


Hyvää palvelua, mutta olin jossain todellisuuden ja unen välimaastossa, joten kääntelehdin vain sängyssä.

Tämäkin päivä on mennyt sängyssä ja sohvalla, jotenkin tämä makuulla olo ei tunnu hyvältä, kun on aina tottunut oleen pystyssä.Kyllä taas arvostaa omaa terveyttään toisella tapaa. Olisi kamalaa jos joutuisi viettään sängyssä pitkiä aikoja. Kerran elämässäni olen joutunut oleen kolme kuukautta sairaalan sängyssä, kun lapseni meinasi tulla ennen aikajaan maailmaan, mutta sekin kauheus on jo onneksi unohtunut.
Nyt lopetan tän surkuttelun, monella on paljon huonommin.
Asenteella, kyllä täältä vielä noustaan, mennään eteenpäin.

Hyvää viikonjatkoa kaikille ja kiitos muistamisesta kommentein.

maanantai 23. elokuuta 2010

Yllätysten ilta

Voi mikä iloinen yllätys minua odotti, kun kotiuduin töistä. Kahvittelun jälkeen sanoin miehelleni meneväni
koneelle kurkkaan onkohan kukaan kommentoinut ja olihan siellä.
Sydämellinen kiitos kaikille kommentoijille♥
Yllätyin, että vajaan kuukauden ollut laskuri on kivunnut jo yli tuhanteen, enpä olisi vielä huhtikuussa uskaltanut edes unelmoida sellaisesta, kiitos siitä kuuluu teille tutut ja tuntemattomat vierailijat. Olette tehneet bloggailustani mielekkään.
Ihanimman yllätyksen järjesti Marge antamalla minulle tunnustuksen. Uskomatonta miten liikuttuneeksi se sai allekirjoittaneen. Se on toinen tunnustus bloggailuni aikana. Uskomatonta. Nyt tunnustus pitäisi laittaa seitsemälle eteenpäin ja kertoa 7 asiaa itsestään.

       
                                                     vaaleaaharmoniaa

                                                       uudenkuunemilia

                                                        kotiliesi

                                                        valkoisetruusut

                                                        Ainosofian puutarha

                                                          rosegarden

                                                          luminenomena

                                                         
   Sitten vielä ne seitsemän asiaa itsestä.

1. Olen horoskoopiltani kauris
2. Olen eronnut ja asunut avopuolisoni kanssa jo yli 18 vuotta.
3. Minulla on yksi poika ja puolisoni tytär
4. Toivoisin jo lastenlapsia
5. Minulla ei ole sisaruksia, Isäni nukkui pois 15 vuotta sitten
6. Luonteeltani olen herkkä, liian kiltti ja sopeutuvainen
7. Haluaisin olla puheliaampi   

Yllättävän helposti nuo syntyivätkin, ehkä tekisi joskus hyvää pohtia enemmänkin piirteitä itsestään:)
                          Yli 110 vuotias pariskunta mökkivanhuksen edessä tänä kesänä.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Ilmeen kohotus

                           Makuuhuone on tässä tämän vuoden aikana käynyt läpi pientä ehostusta,
                                 tai ei ehkä niinkään pientä, sillä vain lattia ja katto ovat vanhat.
                               Aikaisemmin siellä oli mäntykalusteita ja Muuramen laatikostoja.
                                   Uudet tapetit ovat seinissä, mutta osa kattolistoista puutuu.
                                                Niiden laitto olikin kinkkisempi homma,
                                        koska kaikki ei ole aivan suoraa vanhassa talossa,
                                                              mutta ehkä joskus.
                             Ikinä ei keskeneräistä tarvitsisi näyttää, mutta näytänpä kumminkin.
                                Sänkyyn on uusi peitto suunnitteilla, kun vaan sopiva osuu kohdalle.


                                         Sängyn päädyssä on teksti ♥ Amor Vincit Omnia♥,
                                                       eli   rakkaus voittaa kaikki
                            Koristetakan tausta seinä on korjattu laastilla, mutta hionta ja maali puuttuvat.
                                                Peilikin olisi tarkoitus hankkia takan päälle.
                                 Aikaisemmin siinä seinällä oli palapeili ja siitä nuo korjattavat kohdat.
                                              Tämä piironki on sängyn kanssa samaa sarjaa.
                                      Ikkunassa on toistaiseksi ohuet verhot, taustalla näkyy
                                      pihassamme oleva vanha ulkorakennus, jossa kesäsauna,
                                      ei kylläkään meillä siinä käytössä.

           Nyt on valmistauduttava jälleen töihin lähtöön, mutta mukavaa sunnuntain jatkoa teille kaikille.
                                                                

lauantai 21. elokuuta 2010

Pihapostaus

Taas on melkein viikko vierähtänyt, aika kulkee kuin siivillä. Vain vaivaiset 125 päivää ja on jouluaatto.
Kiertelin hieman tontillamme ja napsasin kuvia vielä kukkivista kesäkukista ja kasvihuoneesta.



Yksi auringonkukkakin on kasvanut lintujen talvella syömistä siemenistä.
Tomaateissa on paljon vihreää, samoin paprikoissa.



Munakoison kukka on kauniin liilan värinen ja itse koiso on veikeän näköinen pullistuessaan päivä päivältä
isommaksi. Laitoin muutamia siemeniä keväällä kasvamaan, ja koska tuo meidän uuden kasvihuoneen pystytys venyi aika pitkälle kesään , en odottanut minkäänlaista kasvustoa. Voi silti olla etteivät ehdi täyteen kokoonsa tänä kesänä. Pääasia oli kuitenkin saada jotain onnistumaan. Ensi vuonna voi olla aikaisemmin liikkeellä.
Muutama kuva niistä ei toivotuista puutarhakukista.

Tuon vaaleanpunakukkaisen nimeä en muista, mutta tuo valkoinen on elämänlanka. Se on todella viheliäinen .
Se kietoutuu marjapuskiin ja kukkapenkkeihin. Olen taistellut sitä vastaan monin keinoin, mutta mikään ei tunnu auttavan. Onhan siinä kauniit valkoiset kukat, mutta se tukahduttaa kaiken muun alleen ja kieputtaa kaikki oksat samaan vyyhteen.
Omenoita on myös tänäkin vuonna tulossa valtavasti. Kovin isoiksi ne eivät kylläkään kasva.

Karviaispensaatkin ovat täynnä makoisia marjoja.
Tässä talovanhuksemme.

Mustat viinimarjat ovat vielä keräämättä, mutta toivottavasti jostain liikenee aikaa niiden keruuseen ja pakastamiseen. Pakkasessa on kyllä vielä edellisvuotisiakin marjoja, kahden hengen talous ei niin paljon niitä vuodessa kuluta ja lapsille ne eivät kelpaa.
Mukavaa viikonloppua kaikille ja kiitos kommentoijille♥

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Hoidokki

Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet kommentoida, niitä on niin ihana lukea.
Aikaa on vierähtänyt jälleen edellisestä postauksesta. Tunnen ihan huonoa omaatuntoa saamattomuudestani.
Jotenkin sitä on vaan ollut niin puhki työpäivän jälkeen ,ettei edes konetta ole tullut avattua.
Nyt oli pakko kirjoittaa muutama rivi, kun meillä on ollut hoidokki torstaista lähtien. Nimittäin Bella koiruli.

Bella on jo 13 vuotias narttu. Hyvin määrätietoinen, mutta aivan ihastuttavan kiltti ja söpö.
Se on mieheni ex-puolison koira ja ollut meillä ennenkin hoidossa. Kaikki on mennyt loistavasti eikä isompaa haaveria ole sattunut, ainoastaan yhtenä yönä kävi hieman ukkonen ja Bella  pelkää pamauksia, joten yö oli hieman rauhaton, kunnes ukonilma meni ohi. Ruoka ei aluksi oikein maistunut, liekö ikävällä ollut osuutta asiaan, mutta nyt ruokakin kelpaa.
Meillä on kyllä itselläkin ollut koira, kultainen noutaja , mutta 10v. sitten se jäi auton alle.
Haaveissa on ollut koiran hankinta, mutta työt ovat estäneet sen. Nyt kun mies on kotosalla asia alkaa olla ajankohtainen.
Asiasta aivan toiseen. Nyt se mäntyinen lasivitriini on saanut valkoisen värin pintaan ja on valmis.

Tässä kuvat ennen ja jälkeen.

Hieman on ulkonäkö muuttunut. Loppujen lopuksi pieni työ kun vaan saa aloitus inspiraation.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Hanne

maanantai 9. elokuuta 2010

serkkutapaaminen

Voi miten nopeasti tämä aika kiitää, tuntuu kuin ei ehtisi mitään. Perjantai oli kyllä ennätys kuuma päivä töissä, lämpöä noin 30 astetta sisällä. Vesi vain valui pitkin selkää. Huh mitä helteitä meillä on ollutkaan. Tämän kesän muistaa varmaan loppuikänsä, ellei näitä ole useampiakin tulossa.

Viikonloppuna oli mieheni siskojen ja heidän serkkujen tapaaminen. Oli mukava nähdä muutoinkin kuin aina vain hautajaisissa. Kokoonnuimme serkuksien isien lapsuudenkotiin tervetulokahville. Sieltä ajoimme mökkimme kautta Ruoveden hautausmaalle ja sitten kanoottipurjehtioiden pirtille. Söimme, saunoimme ja muistelimme menneitä. Mieheni veli, joka oli koko idean takana, oli järjestänyt tietokilpailun ja muuta yhteistä tekemistä.
Ilotulituskin oli järjestetty, se tosin tuli mahdottoman ukkosmyrskyn ja salamoinnin muodossa.Kiitos kaikille ja erityisesti Ramille, että saimme viettää mukavan päivän yhdessä♥

Piipahdin eilen , perjantaitakin tuskaisemman työpäivän jälkeen  Marjamäen pajutilalla, jonne oli avattu se "valkoinen koti" näyttely. Se oli jälleen aivan upea.



Oli jo melkein sulkemisaika, joten en käynyt kuin tässä talossa. Myöhemmin illan jo pimetessä alkoi Orivedellä varsinainen ukonilma. En ikinä ole nähnyt niin mahtavaa salamointia. Piha oli välillä kuin valonheittäjillä valaistu. Olin hetken terassilla katselemassa sitä, mutta kun metsänlaidalta kuului kova räsähdys tulin kiireesti sisälle. Aamulla huomasin että sieltä oli puu katkennut. Täytyy myöntää eetei ole mukavaa olla sellaisella ilmalla yksin kotona.
Mukavaa viikon alkua kaikille♥

tiistai 3. elokuuta 2010

Hankintoja

Lämpimät kiitokset kaikille, jotka jaksatte kommentoida postauksiani. Se tekee tästä elävän foorumin.


Kesälomareissulla tein muutamia ostoksia. Laitan niistä hieman kuvaa.

 Norjasta ostin muutaman kesäisen tunikan. Tai jos olisi hoikemmat jalat, niin voisihan niitä kesähameennakin käyttää. Valkoinen mekko oli alennusmyynnissä pienessä Norjalaisessa liikkeessä. Se on puolipellavaa ja aivan ihanan vilpoinen näin helteisenä kesänä. Toinen on Vilan valikoimista ja on ihanan ohutta kangasta.
Lisäksi ostin Ruotsista Panduron liikkeestä askartelupapereita, kirjain sabluunoita ja muutaman muotin betonitöihin. Samoja myy kyllä varmasti Sinooperi, mutta ei tarvitse sinne erikseen lähteä.

Eilen illalla istuskelimme terassilla yöhön asti ja nautimme elokuun pimeydestä ja lämmöstä.
Lepakot saalistivat ahkeraan pihamme yläpuolella, mutta niistä kuvan saaminen on mahdotonta, ovat niin nopealiikkeisiä.
Nukkuun ei tahtonut malttaa mennä ja kello lipsahtikin yli puolenyön, mutta kyllä aamulla väsytti, kun kello soitti viideltä ja oli noustava ylös.Elokuu on ihana kuukausi jos vain illat pysyvät lämpöisinä.
Kivaa loppuviikkoa♥

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Satukirja

Selailin vanhoja lastenkirjojani.Silloin 50- ja 60- luvulla ei paljon värikuvia käytetty.Kaikki kuvat olivat melkein mustavalkoisia tai väritettyjä. Eräs satukirja on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on Anni Swanin  kirja: Satuja. Sen on kuvittanut Rudolf Koivu ja Marita Wendelin, eli hyvin kuuluisat kuvataiteilijat siihen aikaan. Pidän heidän kuvistaan, mutta en tiennyt että he ovat tällaisiakin tehnyt.

Mielestäni kuvat ovat todella pelottavia pienille lapsille. Muistan vieläkin sadun missä kuolema yritti viedä nuoren tytön äidin sydämen liekkiä. Se on täytynyt olla silloin todella pelottavaa, koska se on jäänyt pysyvästi mieleeni.
Itse en koskaan lukenut lapselleni tätä Swanin kirjaa.
Minkälaisia satuja olette itse lukeneet ja onko tämä kellekään tuttu.

Hanne